Omat elukat

Elmeri ja Leevi olivat mukana mökkireissulla viikonloppuna. Elmeri pääsi ensimmäistä kertaa pidemmälle automatkalle mukaan. Leevi tiedetään ennalta innokkaaksi automatkustajaksi, mutta Elmerin matkafiilis oli aluksi kysymysmerkki.

Sunnuntai-iltana oli hyvin selvää, että Elmeri ei ole yhtä innokas matkustaja. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa... Leevikään ei tykännyt aluksi matkustamisesta.


Lähikuva tyytyväisestä Elmeristä.


Leevi ihmettelee maailman menoa sienimetsällä.

Omenapuu

Omenoiden putoaminen kertoo vinhaa vauhtia lähestyvästä talvesta. Lähestyvästä syksystä tuskin voi enää puhua, sillä syksy on alkanut jo pari viikkoa sitten ainakin ilmojen puolesta.

Mummon pihamaa oli täynnä omenia syyskuisena sunnuntaiaamuna. Muutamat olivat jääneet vielä roikkumaan puuhun.

Maatilakissojen kuulumisia

Toivakan maatilakissoille, Jänkkikselle ja Kamulle, kuuluu hyvää. Saalita tuntuu riittävän, sen verran kovaa tahtia Jänkkis pullistuu.

Elmeriä emme viitsineet päästää markilla vapaaksi. Navettakissat ovat tarkkoja reviiristään. Kaupunkilais-Burmalle olisi voinut käydä yhtä pahasti, kuin stadilaiselle Kurikan grillijonossa.

Seuraavassa muutama otos Jänkkiksestä ja Kamusta.


Jänkkis (vas.) ja Kamu (oik.) yhteiskuvassa.

Syksyn satoa

Etenkin syksyllä metsä on täynnä herkkuja. Viikonlopun saalinaa oli mm. muutama korillinen suppilovahveroita sekä muita sieniä. Myös puolukoita tarttui matkaan ämpärillinen.


Suppilovahveroita


Mustikoita




Puolukoita

Metsässä

Sunnuntai - iltapäivällä Leevi pääsi juoksemaan vapaana läheiseen metsikköön. Kalliot olivat liukkaita sateen jäljiltä, mutta haavereilta vältyttiin. Välillä koira hyppi kallioilta ihan päättömästi, mutta jotain itsesuojeluvaistoa koiraltakin löytyy. Ennen pahimpia jyrkänteitä Leevikin tajusi pysähtyä ja valita toisen kulkureitin.

Syksy tekee vahvasti tuloaan; sienet puskevat maasta, hyttyset ovat kaikonneet ja ilman lämpötila laskenut selvästi.

Sieniä Leevi ei muuten syö. Metsä on täynnä kaiken maailman kärpässieniä, mutta ne saavat olla rauhassa. En tiedä mistä tämä johtuu, koska melkein kaikkea muuta pitää aina maistaa.


Mitä te siinä tuijotatte? Antakaa minun mennä rauhassa mutalammikkoon...


...sitten ravistellaan päätä, kun korvat on täynnä sontaa. Nyt pääsen aloittamaan juoksemisen!


Vauhti kiihtyy...


Lisää vauhtia...


Nyt mennään jo kovaa...


Vielä kovempaa...


Jyrkänteen jälkeen...alastulo onnistui!


Pikkuhiljaa hiljenee...



Nyt mennään jo puolitehoilla...


Loppukävely menossa.. kohta joudun taas hihnaan!

Elmeri puussa

Elmeri viihtyy omassa kiipeilypuussaan. Omaan puuhun on kiva mennä koiraa pakoon ja katsella maailman menoa.